Läpi meni!

Juhuu!! Meni etsijäalkeiskurssin koe läpi!! Alma eteni kuin höyryjuna, kulma meni superhienosti. Itsellä oli taas vaikeuksia pysytellä perässä, aluksi mentiin metsämaastossa ja kulman jälkeen sähkölinjojen alla korkeassa heinikossa. Alma ilmaisi maalikoiran hienosti seisomalla pienen mäennyppylän päältä. Seuraavaksi sitten siirrytäänkin treenirinkiin. Omana tavoitteenani on ilmaisun hiominen ensialkuun niin että ilmaisun jälkeen koira palaisi luokseni omatoimisesti.

Kyllä tekniikka on kivaa, joskus...

Intouduin kikkailemaan piirtelyohjelmalla. Koiraa tällä kertaa.

Originaaliversio

Piirusteltu versio.

Vähän huijasin. Alla oli valokuva,

ihan ei silmä-käsi-koordinaatio toimi

paljaalla silmällä...

Ai niin. Huomenna on etsinnän 

alkeiskurssin loppukoe. 

Jänskättää!!

Etsijäkoira-alkeiskurssi lähenee loppuaan...

Alman kanssa on käyty Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia tässä syksyn mittaan. Harjoitusjäljet on tehty ja edessä on enää loppukoe ensi viikonloppuna, vähän jänskättää. Nimittäin oma suoriutumiseni, koira toimii kyllä. Itsellä tekee tiukkaa selvitä metsässä pystyssä, puhumattakaan siitä, että pitäisi vielä tarkkailla koiran elkeitä. Kaiken kukkuraksi sain jostain oikein kunnon lenssupöpön, vaakalaudalla on koko viikonloppu, ellei tämä nenän vuoto hellitä.

Viimeisissä jälkiharjoituksissa Alma on selvästi ymmärtänyt jutun juonen. Alma seuraa jälkeä maavainulla varmasti. Hankaluuksia on vähän tullut kulmissa ja maastotyypin vaihtuessa. Silloin keskitytään syömään mustikoita tai istahdetaan hetkeksi istuskelemaan, hankalimmissa tilanteissa tirautetaan itkut.

Viimeisimmällä jäljellä (30min vanha jälki) Alma kulki ensimmäiseen kulmaan asti varmasti, ei kuitenkaan häsläten tai liian nopeaa tahtia, pysyin perässä. Kulmassa Alma jatkoi matkaa varmasti peltotielle ja suoraan ojan yli heinäpellolle, minä perässä. Kurssin ohjaaja huuteli perääni ojan takaa, että mitä meinaat, onko koira varmasti jäljellä? ...Mistäs minä sen olisin tiennyt,  koiran vainuunhan siinä oltiin luottamassa, pikkasen kyllä kävi keskellä peltoa mielessä, että mitenköhän ne on tällaisen reitin valinneet... Seuraavaksi kuului selän takaa, että mitä jos kutsuisit koiran takaisin, no tein työtä käskettyä ja palattiin peltotielle. Alma lähti taas varmasti tietä eteenpäin, pysähtyi kohta ja tuli luokseni. Tässä kohtaa sitten tietysti ihmisenä kävin ihmettelemään, että mitä kummaa, jatka nyt vaan matkaa, tulen perässä. Ja sitten kuuluu taas ohjaajan ääni selän takaa, että mitä ihmettä SINÄ teet?! Ja siinä kohtaa välähtää, että ei hitsi, taidetaan olla ihan vikasuunnalla... Eikun takaisin kulmaan ja vastakkaiseen suuntaan mäkeä ylös ja kas, mäen päällä se maalikoira olikin.

Eli eniten huolettaa loppukokeessa oma sekoiluni. En osaa vielä riittävästi lukea koiraani ja käsitykseni hajujen ja ilmavirtojen liikkeistä eri maastotyypeissä on aivan olematon. Mutta elämässä pitää olla haasteita :)

 Luontovisa: mitä kuva esittää?
A) lehtisalaatin taimi
B) hirvensarvijäkälä?

C) muu, mikä?

Lentävä hollantilainen vauhdissa
- niin vauhdissa, että kuvakin on vauhdikas!

Varma alku, kuono turpeessa

No nyt mä en ole ihan varma, että mitä mun pitäisi tehdä...

Ja matka jatkuu

Välillä otetaan ilmavainua

Tässä on hankala kulma, syön mustikoita.

Ja sitten ollaan itse maalikoirana mättäällä