Taas kerran havahduin siihen, että Alma oppii nopeasti, "hoksaa" mitä minä haluan ja toimii sen mukaisesti. Kyse on taas kerran minusta ja siitä, olenko minä kärryillä koiran kanssa ja onko palkan ajoitus oikea ja onko palkan haluttavuus koiran kannalta riittävän suuri.
Pikkusen on vielä ristiriitaiset fiilikset koko näyttelytouhun suhteen, mitä minä siitä haluan (paitsi niitä joulukuusen koristeita)... Kati sanoi joskus, että näyttelyissä kuitenkin se aika siellä kehässä on häviävän pieni ja suurin osa näyttelyistä menee samanhenkisten ihmisten kanssa turisemiseen. Itse ajattelen, että stabyt ovat niin pieni rotu, että jos haluaa nähdä muita saman rodun koiria ja vaihtaa kokemuksia näistä höppänöistä, pitää olla valmis matkustelemaan vähän ympäriinsä, ainakin täältä "böndeltä". Hmm.m.m.
No enivei, ajettiin sitten helteessä Vantaalle, pyörittiin hikisinä ympyrää pari tuntia ja ajettiin Porvoon kautta kotiin. Ei hullumpi tapa viettää hääpäivää :) Teräshääpäivän lahjukseksi sain vielä paikallisesta tavaratalosta keltaisen peltiroskiksen <3
Tavaratalon parkkipaikalla kohdattiin täti-ihmiseksi naamioitunut hyökkäysvaunu, joka "ystävällisesti" pyrki varmistamaan, ettemme jätä koiraa läkähtymään helteeseen. Jos olisimme saaneet suun vuoron, olisimme voineet kertoa, että meinasimme kyllä ottaa koiran mukaan ja että auto jätettiin varjoon ikkunat auki ihan siitä syystä, että olisi vähän inhimillisempää&koiraystävällisempää myös palata autoon.
Porvoossa tehtiin kävelylenkki vanhassa kaupungissa ja nautittiin ylihintaisista happamista mansikoista. Kaiken tämän hikiurheilun ja autossa vietetyn päivän jälkeen Almuskasta löytyi vielä virtaa puoleksitoista tunniksi hillumaan uuden pinkin (em.tavaratalosta sekin) kumikalkkkunan kanssa.
