sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

EH, Kotkan ruusu

Kymiläinen ja friisiläinen kävivät Kotkassa. Tuloksena JUK1 ja EH. Ja meidän luokassahan ei ollut tosiaan muita kuin me.

Vaikka olen ihan varma, että kuulin että erinomaista... Mutta juuei meidän juoksuilla erinomaisia pokkailla. Mutta siedätyshoitona tämä menee vallan mainiosti. Taitaa vaan kestää ja tulla melko arvokkaaksi meidän joulukuusen uudet koristeet...




sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Alman extremeuimakoulu

Helle, musta koira = hikeä tippuva kieli. Perheemme vietti viikonlopun vesillä. Olin jo etukäteen suunnitellut, että nyt olisi hyvät ilmat kokeilla, miten Alma suhtautuu uimiseen.

Sanomattakin on varmaan selvää, että eihän se uimakoulu kovin leppoisissa merkeissä alkanut. Nimittäin heti rantauduttuamme Alma päätti seurata emäntäänsä rannalle mahdollisimman pikaisesti ja valmistautui veneen keulalla tekemään loikan kalliolle. Jotain meni kuitenkin pieleen neidin etäisyyden arvioinnissa ja niinhän siinä sitten kävi, että Alma molskahti veteen. Onneksi oli pelastusliivit päällä, tuli niidenkin kantavuus sitten testattua. Puoshaan kanssa sitten ongittiin uitettu koira rannalle, koska koira yritti kiivetä pystysuoraa kalliota ylös.

Uimareissusta selvittyään Alma leikki iloisesti pallonsa kanssa rantakalliolla ja eiköpähän siinä sitten käynyt niin, että pallo lieri kalliolta veteen. Koira lähestyi varovasti palloa kalliota pitkin ja tällä kertaa oli hieman jyrkkä ja liukas kohta, josta koira taas putosi veteen. Tällä kertaa ilman liivejä. Todettiin, että koira osaa uida, mutta ei kyllä tajua mitään rantautumisesta. Onni onnettomuudessa taisi olla, että kynnet jäivät leikkaamatta ennen reissua, joten koira kiipesi hämähäkkimiehen ketteryydellä kalliota pitkin ylös.

Tästähän seurasi sitten se, että loppureissun ajan Alma varoi visusti putoamasta veteen enää uudelleen. Uskalsi se kuitenkin mennä vedenrajaan kahlailemaan lelujen perässä ja ylittää jopa kalliokannaksen, jonka yli laineet iskivät.

Koiranomistajan niksi: Jos haluat näyttelyyn koirallesi erittäin tuuhean näköisen hännän, uita koira merivedessä!

Kivillä, kallioilla ja metsässä touhuaminen vaikutti ainakin sivusta seuraavan ihmisen mielestä ihan hauskalta puuhalta koirankin mielestä. Metsästä löytyi paljon koloja, joita Alma olisi mieluusti tutkinut pidempäänkin, mutta emäntä joutui kiskomaan hihnassa pois, saaressa nimittäin on käärmeitä ja villiminkkejä.

Oman lepuutuspaikan Alma löysi veneen perästä, hyllyn päältä...












Liikkuva lankku keulalla oli superjännittävä 
ja vasta sunnuntaina Alma uskalsi oikeasti itsenäisesti
kulkea lankulta rantaan ja rannalta veneeseen. 






maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesä & noutoharjoituksia

Ihan ollaan kesämoodiin heittäydytty! Näillä helteillähän se tarkoittaa lähinnä riittävän viileän paikan metsästystä jostain varjosta. Tänään piti olla näyttelytreenit, mutta kun helle paukkasi päälle kotiovella, jäätiin suosiolla lomamoodiin. Päätin aloittaa Alman uimakoulun. Tänään harjoiteltiin tassujen dippaamista vedessä ja noutoa.

Koko perhe ryysäsi työpäivän jälkeen uimarannalle, jonne tietenkään ei koiria sovi viedä, mutta onneksi vieressä on veneranta ja siinä kiva pieni ramppi, josta pääsee veteen. Olin varautunut kelluvalla narupallolla ja vinkupallolla, että nyt muuten Alma ui. Alma ei uinut, mutta sanoi ui ui ui... Ja minä sanoin ui ui ui siinä vaiheessa, kun jouduin uimaan hakemaan heittämäni pallot merestä. Koira istui rannalla ja katseli touhua.

No, jos ei koira ui ja nouda niin sitten emäntä...

Vesi oli kyllä meressäkin jo uintilämpöistä! IHANAA!!!

Viime viikolla käytiin kokeilemassa kaverin kanssa verijälkeä metsässä. Ensikertalaiseksi suoriuduttiin aika hyvin, jos kohta Almaa ei hirven jalka kiinnostanut. Onkohan muilla stabyilla samaa vikaa, hankalaa löytää riittävän motivoivia herkkuja? Vai onko ihan ok viedä verijäljen päähän esim. pizzaa?

Mökillä käytiin viikonloppuna. Alma pysyi tosi hienosti pihassa, vaikka sieltäkin puuttuu aita etenkin tien puolelta. Kerran meinasi lähteä autojahtiin, mutta pysähtyi käskystä portille.

Kotipihassa neiti on pysynyt nyt hienosti, aita on vieläkin vaiheessa. Tosin selkeästi testaa välillä rajojaan, mutta hyvin tulee kutsusta takaisin. No, lähinnä minun luokse. Muilla perheenjäsenillä vähän teettää...

Sitten on tullut vastaan sellaisia piirteitä, että Alma ei välttämättä tule enää niin hyvin juttuun muiden narttujen kanssa kuin pentuna. Lähinnä väistää/välttelee niitä. Sen sijaan urosten kanssa pärjää hyvin. Tämä on kait aika tyypillistä?

Lomia odotellessa. Kuvia ei olla ehditty nyt napsia, kun on mennyt aika helteestä selviämiseen ;)